Riku-pupu on taas täällä!
Ai kuka vai? Noh, Riku-pupu on viime vuoden Punakulmasta tuttu kolumnistipakinoitsija, joka pakottavien asianhaarojen vallitessa ja pakottavasta mielihalusta johtuen ryhtyi bloggaamaan. Rikun suosiosta johtuen hän jatkaa tarinointia täällä. Suosion hän päätteli Puniksen vuoden 2006 numeron 25 (20.11.2006) kannesta ja ”näitä on kiva lukea” –viestistä, jonka silloinen AD lähetti. Hänelle Riku lähettääkin tosi paljon sähköisiä pusuja! Webille ominaisella tavalla Riku-pupu kuitenkin kirjoittaa salanimellä, sillä hänellä on pieni. Rikun nimi oikeasti on Sampsa-pupu, mutta shh… älä kerro kenellekään.
Koska kyy-webin julkaisukynnys on vielä matalampi kuin Punakulman, niin Riku-pupu kirjoittelee tänne nykyään. Samalla hän toivoo palautetta lukijoiltaan, sillä blogi mahdollistaa verrattoman vuorovaikutuksen; Riku-pupu bongasi blogin, jossa ”keskustelua” kertyi jopa 23 viestin verran. Lienee kaikkien aikojen ennätys. Riku tosin aikoo rikkoa sen, sillä hän voi kirjoittaa tänne omaan netin nurkkaukseensa täyttä soopaa ilman minkäänlaista auditointia. Rikulla on journalistinen vapaus ja hän käyttää sitä!
Riku-pupu kirjoittelee nyt tämän lisäksi kandidaatin tutkielmaa. Hän aloitti lainaamalla kirjastosta kaikki alaan liittyvät kirjat, jotka jollain tavalla liittyvät aiheeseen. Tietenkin osa Rikun valkkaamista opuksista oli jo lainattu, koska monet haluavat valmistua vanhan tutkintosäännön mukaan. Samalla kun uuden systeemin opiskelijat sattuvat olemaan kolmannella luokalla, on kandien ja gradujen kirjoittajia pilvin pimein lainaamassa kaikenlaisia kirjoja. Muiden tavoin Rikukin lainasi kirjaston tyhjäksi. Kirjoja kertyi liikaa polkuanturoiden avulla laskettavaksi; jopa 43 cm!
Kandiin liittyen, on Riku-pupu ihmetellyt kahvin hintaa koulumme ravintoloissa. Ei silti, ei Riku todellakaan ole mikään keski-ikäinen pappa, joka päivittelee kuinka ”kaikki on tullut kalliimmaksi euron käyttöönoton jälkeen”. Onhan vuodesta 2002 nimittäin jo kuutisen vuotta, joten sellaisen tusinan prosentin hinnannousun voi laittaa inflaationkin syyksi. Ei siihen mitään euroa tarvita, osaa Riku sanoa kansiksen kurssien jälkeen. Mutta pikkuostosten hinnat ovat nousseet.
Raflan kahvi kismittää kovasti Riku-pupua. Ei se, että take-away maksaa enemmän kuin marmorikuppiin kaadettu. Eikä edes se, että kahvi maksaa sen euron verran. Vaan se, että kahvi maksaa lounaan yhteydessä 55 senttiä, ja take-away kustantaa euron ja 10 senttiä. Mikä ihmeen rahasumma on 1,10 euroa?
Kymmenen sentin lisähinnan lisäksi Riku vielä kiusataan kysymyksellä ”olisiko vielä 10 senttiä?” Miksi? Mitkä ihme laittaa ravintoloitsijan asettamaan hinnan yhteen euroon ja kymmeneen senttiin? Tulisihan siinä kaiken järjen mukaan hankkia lisää niitä 10-senttispötkylöitä, eikä kiusata Riku-pupu raukkaa pakottamalla hänet keräämään pieniä lantteja kahvin ostoa varten! Rikun täytynee alkaa maksamaan kortilla, kun ei edes yksi lantti kelpaa.
Riku ihmettelee ravintoloitsijan päätöstä hilata sitä hintaa yli euron. Erityisesti kahvin hinnan ja kysynnän equilibriumkaavio kiinnostaa. Rikun kohdalla 10 prosentin hinnannousu – tai kysymys ”olisiko vielä kymmentä senttiä” – on taatusti aiheuttanut vähintäänkin sen 9,09 prosentin kysynnän laskun. Riku-pupu ostikin jo puolen litran termospullon, johon hän voi kotona uuttaa omatekoista kahvia. Saapa vielä maidon sijaan viskiä kyytipojaksi, ja silti hinta on halvempi.
…vielä kun termospullosta saisi tuttipullomallin, niin Riku voisi valittaa ihan kunnolla. Byäääh!!